Jaavailtavan Yhteisön Kansainvälinen Filmifestivaali ja Iranin Elokuvateollisuuden Uusi Aalto

Iranin elokuvahistoria on täynnä kiehtovia käänteitä ja merkittäviä hahmoja, jotka ovat muokanneet maan kinematografista maisemaa. Viime vuosikymmeninä on noussut esiin uus sukupolvi elokuvantekijöitä, jotka ovat vienyt iranilaisen elokuvan uusille tasoille. Yksi näistä merkittävistä hahmoista on Jafar Panahi, ohjaaja, jonka työ on saanut kansainvälistä tunnustusta ja herättänyt keskustelua Iranin yhteiskunnasta ja sen rajoitteista.

Panahi nousi kuuluisuuteen 1990-luvulla realismia korostavien elokuviensa ansiosta, joissa hän kuvasi tavallisten iranilaisten ihmisten arkielämää rehellisyydellä ja syvyydellä. Elokuvat “The White Balloon” (1995) ja “The Mirror” (1997) osoittavat Panahiin ominaisen kyvyn vangita ihmisluonnon monimutkaisuutta ja Iranin yhteiskunnan kaksinaisuutta.

Vuonna 2006 Panahi joutui kuitenkin Iranin viranomaisten silmätikuksi, kun häntä syytettiin hallintoa vastaan suunnatusta propagandasta. Hänet tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistukseen ja kiellettiin tekemästä elokuvia. Tämä tapahtuma oli shokki koko iranilaisen elokuvayhteisön ja kansainvälisen elokuvamaailman keskuudessa, ja se nosti Panahia poliittiseksi vangiksi ja hänen taisteluaan taiteellisen vapauden puolesta maailmanlaajuiseen huomioon.

Panahi ei kuitenkaan antanut periksi. Vaikka hän oli kiellettynä tekemästä elokuvia tavanomaisella tavalla, hän jatkoi luomista salaa, kuvitteellisella tavalla. Hänen filmikuvansa “This Is Not a Film” (2011) on erinomainen esimerkki Panahiin ominaisen kekseliäisyydestä ja taiteellisesta rohkeudesta. Elokuva kuvattiin Panahia kodissa, kun hän oli kotiarestilla. Se on intiimi dokumentti Panahien elammasta ja taisteluista, ja se on samalla vahva kannanotto ihmisoikeuksien puolesta.

Panahi on myös saanut kansainvälistä tunnustusta urastaan: hänelle on myönnetty lukuisia palkintoja, kuten Cannesin filmifestivaalilla ja Venetsian biennaalissa. Hänen elokuvansa ovat esitetty ympäri maailmaa ja niistä on tullut ikoneita iranilaisen elokuvan historiaan.

Jaavailtavan Yhteisön Kansainvälinen Filmifestivaali (Fajr International Film Festival) oli merkittävä tapahtuma Panahien uralle ja koko iranilaiselle elokuvayhteisölle. Festivaalilla esitettiin Panahien “Taxi” vuonna 2015, joka sai vahvan vastaanoton ja voitti parhaan ohjauksen palkinnon.

Jafar Panahi:

• Elokuvat: The White Balloon (1995), The Mirror (1997), Crimson Gold (2003), Offside (2006), This Is Not a Film (2011), Taxi (2015)

Panahien elokuvissa on yhteiset teemat:

Teema	Kuvaus
Arkisella elämällä: Panahi keskittyy tavallisiin ihmisiin ja heidän päivittäisiin kokemuksiinsa.
Yhteiskunnalliset ongelmat: Hänen elokuvansa käsittelevät Iranin yhteiskunnan epäkohtia, kuten köyhyyttä, naisten oikeuksien rajoittamista ja poliittista sortoa.
Taiteellinen vapaus: Panahi on kamppaillut taiteelliseen vapauteensa koko uransa ajan ja hänen elokuvansa ovat vahva kannanotto sen puolesta.

“Taxi” on erityisen mielenkiintoinen esimerkki Panahien kyvystä luoda vaikuttavia elokuvia rajoitettujen resurssien kanssa. Elokuva kuvattiin salaa Tehranin kaduilla, ja se on ovela kommentti iranilaisen yhteiskunnan dynamiikasta ja sen ihmisten arjesta.

Jaavailtavan Yhteisön Kansainvälinen Filmifestivaali vahvisti Panahien asemaa Iranin johtavana elokuvantekijänä ja toi hänelle kansainvälistä tunnustusta. Festivaali oli myös merkittävä tapahtuma koko iranilaiselle elokuvayhteisölle, sillä se osoitti, että iranilainen elokuva on kypsää ja vahvaa taidetta, joka voi innoittaa ja koskettaa yleisöjä ympäri maailmaa.